Jos (sota)historia kiinnostaa, niin Järämästä, alle 30 km matkan päässä Jatunista, löytyy saksalaisten rakentama Sturmbock-puolustuslinja, jota esittelee kesäisin aukioleva museo.

Lokakuussa museo oli jo kiinni, mutta juoksuhauta-alueelle pääsee silti kulkemaan. Päätimme kevyenä päiväretkenä lähteä tutkimaan juoksuhautoja ja kiivetä samalla läheisen Palovaaran laelle (korkeus 480 m merenpinnasta).

Museon parkkialue oli tyhjä ja nousimme museon ohittavat rappuset ylös juoksuhauta-alueelle. Lähimmät korsut olivat lukittuja, mutta muuten alueellepääsyä ei ole rajoitettu museon kiinnioloaikoina.

Lähdimme seuraamaan juoksuhautoja itään. Juoksuhaudat jatkuvat kartan perusteella kilometrejä Palovaaran ja viereisen Nunas-vaaran ohi käsivarren erämääalueelle. Kunnostettuja juoksuhautoja on museon ympäristössä melko pienellä alueella, mutta jos kaikki haluaa nähdä, menee jo niidenkin läpikäymisessä oma aikansa. Puhumattakaan kilometreistä ja kilometreistä entisöimättömiä hautoja.

Entisöimättömät juoksuhaudat olivat ajan saatossa täyttyneet kivestä ja sammalesta siten, että kulkeminen oli helpompaa hautojen ulkopuolella. Alkuun kuljimme selkeitä polkuja, joista näki selvästi, ettemme olleet ainoat, joita entisöimätön osa kiinnosti. Koska halusimme myös poiketa ylös vaaralle katsomaan maisemia erkanimme vaarajonon laitaa jatkuvista puolustuslinjoista ja lähdimme kapuamaan ylöspäin läpi jänkkien ja matalan koivikon peittämän vaarankyljen.

Lähelle Palovaaran lakea oli kaivettu toinen juoksuhauta, jota eivät reunustaneet enää kivivallit. Se muistutti lähinnä matalaa ojaa, joka kulki melko tasaisesti samalla korkeuskäyrällä vaaran yläosaa ympäri. Juoksuhaudaksi sen tunnisti siksak-kuviosta, jota se teki, kuten alempana olevat taisteluhaudatkin.

Ylhäältä vaaralta, samoin kuin alempaa asemista on hieno näkymä Könkämäenon jokilaaksoon ja kohti Karesuvannon kirkonkylää ja toisaalta käsivarren erämaa-alueille. Jos historia tai luonnossa liikkuminen kiinnostaa, voi Järämän museota ja sieltä lähteviä reittejä suositella.

Palovaaralle ja Nunasvaaralle lähtee polku asemien takaa, jota seuraamalla vaarat on helppo saavuttaa, mutta jos haluaa saada museoitua aluetta autenttisemman kuvan siitä, miltä 80 vuoden takaiset Lapin sodan asemat nykyään näyttävät, ei maasto ole liian vaikeaa seurata juoksuhautoja vaaran huippua kohti ilman polkujakaan.