Talvi liikkuen Jatunissa ja ympäristössä

Jatunin ympäristössä on helppo lähteä liikkumaan suoraan ulko-ovelta. Lumikengät, sukset tai liukulumikengät ovat helppo tapa nauttia talvisesta luonnosta ja parin tunnin hikilenkin saa tehtyä lähimaastossakin.

Hyvä kohde hiihtoretkelle on esimerkiksi Saana Kilpisjärvellä. Tutki valmiita hiihtoreittejä Enontekiön sivuilta tai tee omat latusi!

Lumikengillä voi kiivetä vaikkapa Kaarevaaralle katselemaan maisemia. Norjan Skibotnissa osa lukuisista alueen retkeilyreiteistä on hyvin tallattuina kävelykelpoisia ympäri vuoden.

Retkimakkarat maistuvat eväinä ja liikunnan päälle voit nauttia kevätauringossa vaikkapa palautumisjuomana maniota alkoholitonta olutta.

Villa Jatunissa käytössäsi on pari liukulumikenkiä, joilla on helppo lähteä liikkeelle. Kaikki syyt olla harrastamatta liikuntaa ovat tekosyitä!

Ruoanlaittoa Jatunissa: kuivalihaquesadillat, poronpaisti ja kota

Ruoka on oleellinen osa lomasta nauttimista ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti myös Villa Jatunissa. Pyrimme tarjoamaan kattavat välineet ruoan laittoon ja myös siitä nauttimiseen. Iloksemme saimme asentaa uuden induktioliedellä varustetun hellan ja upouuden jääkaapin, jotta ruoka olisi tuoretta ja sitä olisi ilo laittaa.

Villa Jatunissa ruoanlaitosta on helppo nauttia yksin tai yhdessä. Tarjoamme ison ruokapöydän kuudella tuolilla, joiden lisäksi tarjolla on jakkaroita. Isompikin perhe tai tuttavaporukka voi siis nauttia ruoasta keittiössämme.

Jos haluat kokeilla primitiivisempää ruoanlaittoa, on kotamme siihen mainio mahdollisuus. Voit paistaa ruokaa avotulella tai kokeile vaikka savustusta. Grillimakkaratkin maistuvat paremmalta tunnelmallisessa kodassa. Aktiivisen päivän jälkeen on mukava vain istua iltaa ja nauttia iloisesta tunnelmasta.

Kaupat

Ainekset ruoanlaittoon saat läheisestä Karesuvannon / Karesuandon kylistä. Suomen puolella Nesteen puoti tarjoaa kaikki tarvittavat peruselintarvikkeet. Ruotsin puolella useampikin puoti myy elintarvikkeita, mutta Handlarn Karesuvanto on suurin ruokakauppa. Mm poron tai hirven lihaa tarjoaa W. Eliassonin lihakauppa, josta löydät poron, peuran ja hirven lihaa käristyksenä, paistilihana, kuivalihana ja monessa muussa muodossa.

Jos et tiedä mitä kokeilisit, kokeile esimerkiksi näitä:

Kuivaporoquesadillat

Tortillat on herkullinen ruoka myös reissun päällä. Ylijääneitä tortillalettuja, vihanneksia yms. kannattaa hyödyntää seuraavana päivänä esimerkiksi nopean quesadillan tekemiseen. Kuvassa olevassa quesadillassa oli myös vuolukanaa, mutta kuivaliha oli selkeästi maukkaampi vaihtoehto.

Ainekset: kaksi tortillalettua, juustoa, kasviksia, kuivalihasuikaleita.

Ohjeet: Leikkaa ainekset pieneksi kuutioiksi ja vuole kuivalihasta suikaleita, aseta tortillaletun päälle kuumalle pannulle, paina päälle toinen tortillalettu. Käännä kesken paiston. Nauti!

Poronpaisti ja perunat

Ainekset: Lapin puikulaperuna tai Ruotsista mandelpotatis, poronrinta / keittoliha Eliassonin lihakaupasta, porkkanaa, sipulia, lihaliemikuutio, rosmariinia.

Ohje: Laita kattilaan sopivasti vettä. Lisää lihat, kuoritut ja pienityt porkkanat, sipuli ja mausteet. Keitä pari tuntia matalalla lämmöllä (esim. 3 induktioliedellä).

Puolentoista tunnin jälkeen laita perunat kiehumaan. Kun perunat ovat valmiit, nauti. Täydennä ateriaa makusi mukaan esimerkiksi puolukkahillolla tai raikasta salaattia.

Jokimaisemia veneillen

Villa Jatuni sijaitsee aivan Muoniojoen (eli Väylän) rantatörmällä. Kesäisin joki houkuttelee rannoilleen perhokalastajia, mutta myös lohensoutajia Jatunissa nähdään. Jos olet kiinnostunut liikkumaan joelle veneitse, voit tiedustella venettä vuokralle Hannu Pahajoelta (puh. 0407268309). Perusteet vesillä liikkumisesta on kuitenkin syytä hallita ennen joelle lähtemistä.

Aurinkoinen loppusyksyn päivä houkutteli meitä vielä viimeiselle venereissulle. Aikanaan joet ovat olleet pääasiallinen liikenneväylä alueella ja ennen moottorien tuloa, oli sauvoin tyypillisin tapa. Vaikka veneen moottori puksutti uskomattoman tasaisesti hyrräten, vaihdoin koskesta ylös päästyäni moottorin vapaalle ja tartuin sauvoimeen. Hetken harjoittelun jälkeen alkoi vene kulkea jo ylävirtaankin, ja alaspäin tullessa matka alkoi taittua peräti mukavasti. Kunnioitus aikanaan joella liikkuneita kohtaan kyllä kasvoi ja loppumatkasta oli mukava heittää märät käsineet käsistä ja antaa moottorin taas kuljettaa.

Reissun jälkeen vene nostettiin pukeille rantaan talvehtimaan. Veneestä noustessa roiskeet olivat jo jäätyneet veneen pohjalaudoille ohueksi jääkerrokseksi. Pian rannoilla hiljalleen helisevä jäähyhmä alkaa uida alas Väylää ja kerääntyä suvantokohtiin rannoille. Talvi on tulossa ja veneilykausi ohi tältä vuodelta.

Juoksuhautoja ja vaaranrinteitä

Jos (sota)historia kiinnostaa, niin Järämästä, alle 30 km matkan päässä Jatunista, löytyy saksalaisten rakentama Sturmbock-puolustuslinja, jota esittelee kesäisin aukioleva museo.

Lokakuussa museo oli jo kiinni, mutta juoksuhauta-alueelle pääsee silti kulkemaan. Päätimme kevyenä päiväretkenä lähteä tutkimaan juoksuhautoja ja kiivetä samalla läheisen Palovaaran laelle (korkeus 480 m merenpinnasta).

Museon parkkialue oli tyhjä ja nousimme museon ohittavat rappuset ylös juoksuhauta-alueelle. Lähimmät korsut olivat lukittuja, mutta muuten alueellepääsyä ei ole rajoitettu museon kiinnioloaikoina.

Lähdimme seuraamaan juoksuhautoja itään. Juoksuhaudat jatkuvat kartan perusteella kilometrejä Palovaaran ja viereisen Nunas-vaaran ohi käsivarren erämääalueelle. Kunnostettuja juoksuhautoja on museon ympäristössä melko pienellä alueella, mutta jos kaikki haluaa nähdä, menee jo niidenkin läpikäymisessä oma aikansa. Puhumattakaan kilometreistä ja kilometreistä entisöimättömiä hautoja.

Entisöimättömät juoksuhaudat olivat ajan saatossa täyttyneet kivestä ja sammalesta siten, että kulkeminen oli helpompaa hautojen ulkopuolella. Alkuun kuljimme selkeitä polkuja, joista näki selvästi, ettemme olleet ainoat, joita entisöimätön osa kiinnosti. Koska halusimme myös poiketa ylös vaaralle katsomaan maisemia erkanimme vaarajonon laitaa jatkuvista puolustuslinjoista ja lähdimme kapuamaan ylöspäin läpi jänkkien ja matalan koivikon peittämän vaarankyljen.

Lähelle Palovaaran lakea oli kaivettu toinen juoksuhauta, jota eivät reunustaneet enää kivivallit. Se muistutti lähinnä matalaa ojaa, joka kulki melko tasaisesti samalla korkeuskäyrällä vaaran yläosaa ympäri. Juoksuhaudaksi sen tunnisti siksak-kuviosta, jota se teki, kuten alempana olevat taisteluhaudatkin.

Ylhäältä vaaralta, samoin kuin alempaa asemista on hieno näkymä Könkämäenon jokilaaksoon ja kohti Karesuvannon kirkonkylää ja toisaalta käsivarren erämaa-alueille. Jos historia tai luonnossa liikkuminen kiinnostaa, voi Järämän museota ja sieltä lähteviä reittejä suositella.

Palovaaralle ja Nunasvaaralle lähtee polku asemien takaa, jota seuraamalla vaarat on helppo saavuttaa, mutta jos haluaa saada museoitua aluetta autenttisemman kuvan siitä, miltä 80 vuoden takaiset Lapin sodan asemat nykyään näyttävät, ei maasto ole liian vaikeaa seurata juoksuhautoja vaaran huippua kohti ilman polkujakaan.

Syysretki Norjan vuorille Elvevollin ympyräreitti

Yksi aktiviteetti, joka osuu lähes joka lomallemme Jatunissa on retki Norjaan. Jatunista on alle parin sadan kilometrin matka läpi käsivarren tunturierämaan Kilpisjärvelle ja alas Skibotniin eli Yykeänperälle. Skibotnin alueen eli Lyngen-vuonon ympäristössä on lukuisia mahtavia päiväkohteita, jotka tarjoavat suomalaiselle luontoretkeilijälle täysin kotimaan oloista poikkeavia mahdollisuuksia.

Viimeisen vuoden aikana olen vieraillut Skibotnista 40km päässä olevassa Elvevollissa useita kertoja. Elvevolliin ajetaan Hattengin ja Saukkosen kylien läpi Lyngen-vuonon pohjukan ympäri. Vanhan koulun, Vestersidasenterin pihasta lähtee vuorille reitti, joka on helppokulkuinen, joskin nousuihin saa varautua.

Norjalaisittain pikkulapsille sopiva, mutta suomalaisille yllättävän jyrkkä muutaman kilometrin mittain patikka on ylös Elvevolldalenin, jossa vuorten keskelle aukeava laakso on henkeäsalpaava näky. Nousua tulee n. 350 metriin asti.

Me kuljimme tällä kertaa pidemmän Rundlöypan eli ympyräreitin, jolla matkaa tuli poikkeamineen n. 14 km, lähtien Langdaleniin päin ja sieltä ylös Borrille. Reitti on miellyttävä kulkea näin päin, koska nousu ylös Langdaleniin ei sisällä kovin pitkiä jyrkkiä pätkiä, vaan jatkuu tasaisena. Langdalenin päästä ylös Borrille saa näinkin päin kavuta ja alas Borrilta Elvevolldalenin jouduimme välillä etsimään punaisin pistein merkittyä polkua. Ylhäällä Borrilla se katosi jo lokakuussa kevyen lumipeitteen alle. Reitti kuitenkin löytyi ja alas tultiin myös sangen jyrkkää rinnettä. Lokakuinen päivä tarjosi meille mahtavaa auringonpaistetta ilman ollessa joitain asteita plussalla, mutta esimerkiksi Langdalenin jänkät olivat silti sopivasti jäässä, joten lenkkarikulkijakin selvisi reitin kuivin jaloin.

Edellisenä vuonna samalla reitillä satoi välillä kaatamalla ja oli 15 lämmintä. Ei siis kannata laskea sen varaan, että aina pääsisi kulkemaan kuivin jaloin. Pahimmat suopaikat oli kuitenkin tällä reitillä pitkostettu.

Aikaa retkeen meni rauhalliseen tahtiin kulkien n. 6,5 tuntia. Liikkeelle lähdimme Norjan aikaan n. klo 11. Jos syksyllä tai keväällä haluaa ehtiä tehdä pitemmän päiväretken, kannattaa liikkeelle siis lähteä hyvissä ajoin. Saavuimme väsyineinä, mutta onnellisina autoillemme vasta, kun aurinko oli laskenut ja ilta alkoi jo hämärtää. Ympärireitillä kokonaisnousua tuli lähes 700 metriä. Kävelysauvat ovat tämän tyyppisessä maastossa mainio apu sekä ylös- että alaspäin kulkiessa.

Revontulia ja kylmävesiuintia

Lokakuussa Enontekiölle sataa monesti ensilumi. Yöt ovat jo pakkasella ja päivät lyhenevät. Silti syysloman aika saattaa olla parasta aikaa vierailla Lapissa. Kuulaan aurinkoiset syyspäivät tarjoavat kauneutta, kuurasta rouskuva maa ja talveen valmistautuva luonto tarjoavat Lapin taikaa.

Saavuimme Jatuniin yhdeksän jälkeen illalla. Joki helähteli hiljaa jäähileiden tanssista rannassa, kun kohotimme maljat syysloman kunniaksi. Myös revontulet kohosivat taivaalle tervehtimään meitä tuttujen tähtikuvioiden lisäksi. Myöhemmin yöllä taivaan tulet riehaantuivat meille ennennäkemättömään tanssiin koko taivaan poikki.

Vaikka revontulia näkee pimeään vuoden aikaan Jatunissa lähes aina, ei tällaista ilottelua ihan aina pääse katsomaan. Vasta varpaisiin hiipivä kylmä herätti meidät siihen, että olimme syöksyneet takapihalle sukkasillamme revontulten loimotuksen vetäminä. Laitoimme kengät jalkaa ja jatkoimme vihreinä ja punaisina tanssivien pohjanloimujen katselua vielä pitkään.

Avantouimareille syyslomareissu tarjoaa mahdollisuuden aivan erityisiin elämyksiin. Lapin pintavesien lämpötilat liikkuvat lokauussa 1-5 asteen tienoilla ja Pahajoen ja Muoniojoen (eli Väylän) kohtaamispaikka, skaidi, on aivan erityinen kylmävesiuintikokemus. Voit samalla nauttia auringonlaskun loimotuksesta Ruotsin vaarojen takana. Ole varovainen, koska pohja on kivikkoinen ja mahdollisesti liukas!